Tunnetko Katariina Saksilaisen yhteyden Helsinginkosken kalastuksen historiaan?

IMG_4729

Kuva: Miikka Pulliainen

Katariina Saksi-Lauenburgilainen oli Ruotsi-Suomen kuningatar vuosina 1531–1535. Kruunun lohenkalastusoikeudet Helsinginkoskella kuuluivat 1500-luvulla sekä hänen miehelleen Kustaa I Vaasalle että tämän kuoltua heidän pojalleen kuningas Erik IV:lle. Kuninkaankartanonsaarelta vietiin heidän elinaikanaan vuosittain tynnyreittäin lohta Tukholmaan.

Esimerkiksi vuonna 1552 Helsingin kuninkaankartanon läänin tilit kertovat koskelta toimitetun 4 tynnyrillistä (n. 500 litraa) säilöttyä ja 58 kappaletta kuivattua lohta ja taimenta. Vertailun vuoksi Kymijoen Ahvenkosken kalastamolta saatiin samana vuonna 16 tynnyrillistä. Katariinan vuonna 2014 pystytetty patsas Vanhankaupunginkosken suvannon rannalla tähyääkin suoraan kohti paikkaa, missä kruununkalastamo aikoinaan sijaitsi vapaan Helsinginkosken kuohuissa.

Mikael A. Manninen
Tutkijatohtori
Oslon yliopisto

 

Mitkä kalalajit hyötyvät Vanhankaupunginkosken padon poistosta?

IMG_0053_2.CR2

Kalalajien välillä on suuria eroja sen suhteen, miten jyrkistä ja vuolaista koskista ne voivat nousta ylävirtaan. Padon poistosta hyötyvien kalalajien määrä on siis suoraan verrannollinen uoman pohjan kaltevuuteen ja muotoiluun, jotka vaikuttavat pohjan läheisen virran nopeuteen ja voimakkuuteen. Vanhankaupunginkosken padon korvaava rakenne on suunniteltavissa ja toteutettavissa niin, että kaikki vaeltavat kalalajit voivat sitä hyödyntää. Näitä ovat esimerkiksi taimen, lohi, vaellussiika, toutain, vimpa, ankerias, nahkiainen. Riittävän loivalla kaltevuudella ja hyvin suunnitellulla virranohjauksella on mahdollista saada aikaan lopputulos, jota voivat käyttää myös muut Vantaanjoella tavattavat kalalajit.

16.2.2016

Harri Aulaskari
Erikoissuunnittelija
Vesivarojen hoito
ELY-keskus

 

Surffausta Helsinginkoskella?

Helsinginkoski-hankkeen yksi tavoite on toimia koskialuetta koskevien uusien ideoiden julkaisupaikkana. Ohessa Joel Raivion 10.2.2016 lähettämä erittäin mielenkiintoinen liikuntaaiheinen idea.


Suomessa on kasvava joukko surffauksen harrastajia, jotka uhmaavat pakkasta, räntää ja kivisiä rantoja voidakseen harrastaa lajiansa itä-meressä. Suomen olosuhteet antavat kuitenkin vain rajattuja aika ikkunoita lajin harrastamiseen, ja välimatkat ovat surffattavien kohteiden välillä pitkiä.

Siksi olisikin mahtavaa saada Helsinkiin ns. ”river wave” joessa tai koskessa oleva aalto. Sen toteuttaminen olisi suhteellisen helppoa ja edullista, eikä ylläpito maksaisi, kun aallon tarvitsema pohja rakenne olisi kerran luotu.

Aallon tarvitsema rakenne, kosken pohjassa ei haittaisi eläimiä, eikä se muuttaisi luonnollista maisemaa, sillä kaikki olisi veden alla piilossa. Se ei myöskään vaatisi minkäänlaista koneistoa, eikä kuluttaisi yhtään energiaa. Lisäksi aalto hapettaa vettä, joten kalakannalle aallosta olisi itseasiassa hyötyä!

Ohessa video havainnollistamaan konseptia!

 

Onko kosken alkuperäinen nimi Helsinginkoski vai Vanhankaupunginkoski?

Monet kerrat olen helsinkiläisen nuorison mukana ollut sunnuntaisella virkistysretkellä Vantaanjoen suulla, Helsinginkoskella, joka 6 metrin korkuiselta kynnykseltään tulvaveden aikana purkaa vettä noin puolentoistasataa kuutiometriä sekunnissa…”

Kotimaisten kielten keskuksen mukaan Vantaanjoen nykyinen suomenkielinen nimi virallistettiin vasta vuonna 1909, mutta mikä joen nimi oli sitä ennen ja mistä tulee joen alimman kosken nykyinen nimi Vanhankaupunginkoski?

Asiakirjalähteistä tiedetään, että viimeistään keskiajalla koski tunnettiin ruotsinkielisellä nimellä Helsing(e)fors (mm. 1551, 1554) ja joki nimellä Helsingåå (mm. 1351, 1417, 1460). Kun jokisuuhun 1550 perustettiin Helsingin kaupunki, sai se nimekseen Helsingfors juuri vieressä sijainneen kosken mukaan. Helsingissä ei ollut vanhaakaupunkia ennen vuotta 1640, jolloin kaupunki muutettiin kosken viereltä nykyiselle paikalleen Vironniemelle, eikä näin ollen Vanhankaupunginkoskeakaan. Kaupungin muutettua syntyi myös vanhakaupunki ja nimi Gammelstads Forsar esiintyy asiakirjoissa viimeistään 1750-luvulla. Kosken nimi Helsingfors oli silti myös edelleen käytössä.

Kenties kaupungin muutto oli silti pääsyy siihen, että joen nimi Wanda å alkoi tulla enenevissä määrin käyttöön 1700-luvulla. Joen ja kosken nimet eivät kuitenkaan 1700-1800-luvuilla olleet edelleenkään erityisen vakiintuneita. Nimi Helsing(e)ån esiintyy kartoissa ja lehdissä usein vielä 1800-luvulla (1808, 1843, 1847, 1897) samoin kuin nimi Gammelstads ån (1760, 1855, 1860, 1875, 1908). 1800-1900-luvun vaihteen postikorteista voi joesta löytää nimityksen Wanda å/Vanda-joki ja koskesta nimityksen Vanda fors/Vanta koski, vaikka Vantaankoski/Vandafors oli samaan aikaan yleisesti tunnettu ylempää joesta, läheltä Helsingin kaupungin ja maalaiskunnan (eli nykyisen Vantaan kaupungin) rajaa, löytyvän kosken nimenä.

Suomenkielisenä nimi Helsinginkoski ei siis tiettävästi ole koskaan ollut laajamittaisesti käytössä, mutta vähintäänkin käännöksenä ruotsinkielestä nimi tunnetaan, paitsi vuonna 1852 julkaistussa Suometar-lehdessä, myös esimerkiksi yllä lainatussa Lauri Sauramon kirjassa Wanha Helsinki Wantaan Suulla vuodelta 1912.

(Teksti perustuu Kotimaisten kielten keskukselta, Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelija FM Johanna Lehtoselta sekä tutkija FT Mikael A. Manniselta saatuihin tietoihin)