Onko padon purkaminen uusi idea?

IMG_1396

 

Padon purkaminen ei ole uusi idea. Vuonna 1996 Helsingin kaupunginkanslian julkaisemassa Vantaanjoesta kalamiehen paratiisi (Veikko Rinne ja Matti Visanti) kirjoitetaan: ”Nousukalaa jokeenkin – pato pois?”

”Jos Vantaanjoesta halutaan tehdä aito lohi-, meritaimen- ja siikajoki, jossa kala lisääntyy luontaisesti merkittävissä määrin ja jossa sitä voidaan pyytää myös joella, jokeen nousua on helpotettava. Vaihtoehtoja on kaksi:

  • Länsisestä, runsasvetisemmästä haarasta puretaan pato ja sen paikalle entisöidään koski, tai
  • Itäiseen haaraan rakennetaan pitkä (n. 200 m) ja loiva, maantiessillan alta alkava aito koski, johon pääosa joen vedestä ohjautuu.”

”Toimiva ratkaisu voi olla myös kosken luominen molempiin haaroihin, toiseen lyhyempi ja vuolaampi, toiseen pidempi ja loivempi.”

Onko Vanhankaupunginkosken pato turvallinen?

12941133_1606170556374175_2081480831_o

Vanhankaupunginkosken ylisyöksypadon reunapato vuonna 2015. Kuvaaja: Mikael A. Manninen.

Vanhankaupunginkosken pato on luokiteltu patoturvallisuuslain §11 mukaisesti luokkaan 3, joka onnettomuuden sattuessa saattaa aiheuttaa vain vähäistä vaaraa.

Saimme patoturvallisuudesta vastaavalta Kainuun ELY-keskukselta viimeisimmän patoa koskevan turvallisuusselvityksen tutustuttavaksi. Diplomi-insinööri Peter Reiterin vuonna 2010 tekemässä Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken kivipadon alustavassa turvallisuusselvityksessä kirjoitetaan: ”Uomassa oleva ylisyöksypato on oikeutetusti määritelty 1 luokan padoksi, Padosta oikealla puolella oleva reunamuuri toimii kuitenkin noin 10 metrin pituisena REUNAPATONA ja myös vesivoimalaitoksen tulovedenkammion seinät toimivat patoina. Niiden osalta aiheuttaisi mahdollinen sortuma ihmishengelle vahingonvaaran.”

Patoturvallisuuslaissa 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Kysyimme uudelleen ELY-keskukselta, että onko patotietojärjestelmässä merkintää 1-luokan patorakenteesta. Vastauksessa kerrottiin ettei tietojärjestelmään ole merkitty reunapadolle omaa luokitusta. Lisäksi vastauksessa todettiin ettei patoturvallisuusviranomaiselle ole tullut tietoa reunapadon huonosta kunnosta tai oireilusta.

Patoturvallisuudesta vastaavalle ELY-keskukselle ei ole 7.4.2016 mennessä toimitettu varsinaista ylisyöksypadon eikä reunapadon kuntoselvitystä.

Padon turvallisuutta arvioitaessa on huomioitava alustavassa turvallisuusselvityksessä asiantuntijan esiin nostama huomio reunapatorakenteen vaarallisuudesta ihmishengille sekä varsinaisen rakenteellisen kuntoselvityksen puute.

Pato on Helsinginkoski ry:n keräämien tietojen perusteella edellisen kerran peruskorjattu vuonna 1939.

Kuka omistaa Vanhankaupunginkosken padon?

11885169_10153668441434835_8599205942139325334_n

Patoturvallisuuslain §33 mukaan: ”Padon omistajan tulee toimittaa tietojärjestelmään merkitsemistä varten patoturvallisuusviranomaiselle omat yhteystietonsa ja padon käyttöhenkilöstön yhteystiedot sekä patoa koskevat valtioneuvoston asetuksella säädettävät tekniset tiedot.”

Kysyimme Kainuun ELY-keskukselta, kuka omistaa Vanhankaupunginkosken padon. Saimme alla olevan vastauksen vesitalousasiantuntija Milla Torkkelilta:
”Patoturvallisuuden tietojärjestelmään merkitsemistä varten meille on ilmoitettu Helsingin Vanhankaupunginkosken padon omistajaksi HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.”

Mitä asioita tulee huomioida padon yläpuolella oleviin vuollejokisimpukoihin liittyen?

Unio_crassus
Kuva: Wikimedia, Emma Versteegh

Kun Vanhankaupunginkosken pato aikoinaan rakennettiin, on toimenpide todennäköisesti mahdollistanut vuollejokisimpukan leviämisen entisen Helsinginkosken alueelle, kun virtausnopeudet  laskivat lajille suotuisalle tasolle. Sittemmin vuollejokisimpukka on suojeltu EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajina, jonka lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja jonka suojelemiseksi tulee perustaa Natura-2000 alueita. Vantaanjoella, joka kuuluu Natura-2000 verkostoon, vuollejokisimpukan suojelustatus on siis korkein mahdollinen. Lue loppuun

Onko patoallasta koskaan tyhjennetty?

1939_vesilaitos

Vuoden 1939 kertomuksessa Helsingin kaupungin Vesijohtolaitoksen toiminnasta kirjoitetaan:

”Suojapadon avulla suljettiin joen läntinen suuhaara heinäkuun 14 p:nä, jonka jälkeen mainittu haara tyhjennettiin vedestä ja työt siinä voitiin aloittaa.”

”Samalla aikaa kun varapatoa rakennettiin, korjattiin myös vanha ja hyvin huonossa kunnossa ollut kivipato injektoimalla ja varustamalla se vedenpuolella tiiviillä betonikuorella. Myöskin turbiinikourut ja niiden etukammio, jonka seinät osaksi olivat hyvin huonossa kunnossa, padon rantamuurit, kourujen vetoluukut ja turbiiniputkien läpät korjattiin huolellisesti, samalla kun vanhemmasta turbiinikourusta haaraantuva myllyränni suljettiin betoniseinällä.”

Kuvia korjaustöistä ja kuivana olevasta patoaltaasta ei ole arkistoista löytynyt. Jos sinulla on tietoa mistä kuvia voisi löytyä, kirjoita kommenttisi alle, tai lähetä viestiä osoitteeseen yhteydenotot@helsinginkoski.fi

Huomionarvoista vuoden 1939 toimintakertomuksessa on myös tieto, että kivipadon yläpuolella on toinen pato.

 

Mitkä kalalajit hyötyvät Vanhankaupunginkosken padon poistosta?

IMG_0053_2.CR2

Kalalajien välillä on suuria eroja sen suhteen, miten jyrkistä ja vuolaista koskista ne voivat nousta ylävirtaan. Padon poistosta hyötyvien kalalajien määrä on siis suoraan verrannollinen uoman pohjan kaltevuuteen ja muotoiluun, jotka vaikuttavat pohjan läheisen virran nopeuteen ja voimakkuuteen. Vanhankaupunginkosken padon korvaava rakenne on suunniteltavissa ja toteutettavissa niin, että kaikki vaeltavat kalalajit voivat sitä hyödyntää. Näitä ovat esimerkiksi taimen, lohi, vaellussiika, toutain, vimpa, ankerias, nahkiainen. Riittävän loivalla kaltevuudella ja hyvin suunnitellulla virranohjauksella on mahdollista saada aikaan lopputulos, jota voivat käyttää myös muut Vantaanjoella tavattavat kalalajit.

16.2.2016

Harri Aulaskari
Erikoissuunnittelija
Vesivarojen hoito
ELY-keskus

 

Onko kosken alkuperäinen nimi Helsinginkoski vai Vanhankaupunginkoski?

Monet kerrat olen helsinkiläisen nuorison mukana ollut sunnuntaisella virkistysretkellä Vantaanjoen suulla, Helsinginkoskella, joka 6 metrin korkuiselta kynnykseltään tulvaveden aikana purkaa vettä noin puolentoistasataa kuutiometriä sekunnissa…”

Kotimaisten kielten keskuksen mukaan Vantaanjoen nykyinen suomenkielinen nimi virallistettiin vasta vuonna 1909, mutta mikä joen nimi oli sitä ennen ja mistä tulee joen alimman kosken nykyinen nimi Vanhankaupunginkoski?

Asiakirjalähteistä tiedetään, että viimeistään keskiajalla koski tunnettiin ruotsinkielisellä nimellä Helsing(e)fors (mm. 1551, 1554) ja joki nimellä Helsingåå (mm. 1351, 1417, 1460). Kun jokisuuhun 1550 perustettiin Helsingin kaupunki, sai se nimekseen Helsingfors juuri vieressä sijainneen kosken mukaan. Helsingissä ei ollut vanhaakaupunkia ennen vuotta 1640, jolloin kaupunki muutettiin kosken viereltä nykyiselle paikalleen Vironniemelle, eikä näin ollen Vanhankaupunginkoskeakaan. Kaupungin muutettua syntyi myös vanhakaupunki ja nimi Gammelstads Forsar esiintyy asiakirjoissa viimeistään 1750-luvulla. Kosken nimi Helsingfors oli silti myös edelleen käytössä.

Kenties kaupungin muutto oli silti pääsyy siihen, että joen nimi Wanda å alkoi tulla enenevissä määrin käyttöön 1700-luvulla. Joen ja kosken nimet eivät kuitenkaan 1700-1800-luvuilla olleet edelleenkään erityisen vakiintuneita. Nimi Helsing(e)ån esiintyy kartoissa ja lehdissä usein vielä 1800-luvulla (1808, 1843, 1847, 1897) samoin kuin nimi Gammelstads ån (1760, 1855, 1860, 1875, 1908). 1800-1900-luvun vaihteen postikorteista voi joesta löytää nimityksen Wanda å/Vanda-joki ja koskesta nimityksen Vanda fors/Vanta koski, vaikka Vantaankoski/Vandafors oli samaan aikaan yleisesti tunnettu ylempää joesta, läheltä Helsingin kaupungin ja maalaiskunnan (eli nykyisen Vantaan kaupungin) rajaa, löytyvän kosken nimenä.

Suomenkielisenä nimi Helsinginkoski ei siis tiettävästi ole koskaan ollut laajamittaisesti käytössä, mutta vähintäänkin käännöksenä ruotsinkielestä nimi tunnetaan, paitsi vuonna 1852 julkaistussa Suometar-lehdessä, myös esimerkiksi yllä lainatussa Lauri Sauramon kirjassa Wanha Helsinki Wantaan Suulla vuodelta 1912.

(Teksti perustuu Kotimaisten kielten keskukselta, Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelija FM Johanna Lehtoselta sekä tutkija FT Mikael A. Manniselta saatuihin tietoihin)